Kävin viime viikonloppuna kasvattajan jatkokurssin Ellivuoressa. Kahden päivän kurssin ohjelma keskittyi genetiikkaan, koiranjalostuksen etiikkaan, kokeneen kasvattajan rehelliseen puheenvuoroon ja ulkomuototuomari Jaana Hartuksen pitämään oppituntiin koirien rakenteesta. En oppinut mitään järisyttävää uutta, mutta ainahan on hyvä myös kerrata vanhoja asioita. Ja totta puhuen opin kyllä arvioimaan koirien rakennetta hieman paremmin. Kysyin geneetikko Anna-Elisa Liinamolta MyDogDNAsta, kuinka laajalti se oikeasti selvittää koiran genomin monimuotoisuutta. Kuulemma testikohtia on useita jokaisesta kromosomista, ja ne ovat satunnaisesti valittuja. (Ne eivät varmaan silti edusta kuin paria prosenttia koko genomista, luulen). Liinamo piti MyDogDNA-testin parhaimpana ominaisuutena nimen omaan tuota monimuotoisuustulosta. Taidan siis pitkään kestäneen skeptismin jälkeen otattaa ainakin sijoitusnartuiltani tuon testin.
Kurssin vetäjä laittoi kiertämään Yrjö Ylänteen vuonna 1948 kirjoittaman Koirakirjan, jossa esitellään eri rotuja. Walesinspringeri näytti kuvissa hassulta, lähes cockerilta. Sen korkeudeksi mainittiin tekstissä 37 cm ja painoksi 15-18 kg. Onko korkeutta todella tullut muutamassa vuosikymmenessä yli kymmenen senttiä lisää?
Kurssia ei päässyt pelkällä istumisella ja kuuntelemisella läpi, vaan vielä tulee toimittaa järjestäjälle oman kennelin toimintasuunnitelma. Sitä siis seuraavaksi laatimaan.
Kurssin vetäjä laittoi kiertämään Yrjö Ylänteen vuonna 1948 kirjoittaman Koirakirjan, jossa esitellään eri rotuja. Walesinspringeri näytti kuvissa hassulta, lähes cockerilta. Sen korkeudeksi mainittiin tekstissä 37 cm ja painoksi 15-18 kg. Onko korkeutta todella tullut muutamassa vuosikymmenessä yli kymmenen senttiä lisää?
Kurssia ei päässyt pelkällä istumisella ja kuuntelemisella läpi, vaan vielä tulee toimittaa järjestäjälle oman kennelin toimintasuunnitelma. Sitä siis seuraavaksi laatimaan.
 |
| Walesinspringerspanieli Yrjö Ylänteen kirjassa vuodelta 1948. |
