Toukokuun viimeisenä sunnuntaina Tatsin nuorisoa saapui Tarvasjoelle neljän koiran verran opettelemaan mejän, eli metsästyskoiran jäljestyskokeiden, alkeita. Paikalla olivat perheinensä
Popi (Punahongan Impala Express), Elsa (P. Impromptu), Peku (P. Ilkikuri) ja
Manna (P. Ilo Orleans). Opettajaksi olimme saaneet überpätevän Kaisa Railomäen, joka muun muassa toimii Lounais-Suomen Spanielikerhon mejä-toimikunnan vetäjänä. Kokeiden järjestämisen ja niissä ohjaamisen lisäksi Kaisa antaa jälkivaliocockerinsa Rokan kanssa viranomaisapua liikenteessä loukkaantuneiden sorkkaeläinten löytämiseen. Mukanansa Kaisalla oli tällä kertaa reilu yksivuotias saksanseisoja Siiri.
Aluksi käytiin läpi perusasioita, opiskeltiin kartan ja kompassin käyttöä ja otettiin askelmitat. Sen jälkeen koirille vedettiin jäljet lähimaastoihin. Niiden tekeytymistä odotellessa evästeltiin laavulla, ja lopuksi kukin koira sai "paukuttoman paukkuharjoituksen jälkeen" (oli sunnuntai) ajaa jälken. Kaisa ja Siiri ensin demonstroivat jäljen ajoa hakkuuaukealla, jonne yleisöllä oli tien varresta hyvä näköyhteys.
Kaikki neljä osoittautuivat todella päteviksi mejäkoiran aluiksi, ja harrastusta kannattaa ilman muuta jatkaa. Vauhtia oli sopivasti, ei liikaa, niinkuin walesien ollessa kyseessä usein käy. Varsinkin Popin suoritus oli jopa ilmiömäinen, ja se olisi melkein saman tien valmis kokeeseen, vaikka tietysti muutama harjoitus kannattaa silti vielä tehdä. Oli todella hienoa katsella, miten mieluista nenän kanssa työskentely junnukoirille oli.
 |
| Elsa aina valmiina! |
 |
| Pekulla on ollut metsässä kivaa. Kuva Hanne Tuulos. |
 |
| Popi kuuntelee opetusta. |
 |
| Siiri näyttää, kuinka sorkka löydetään. |
 |
| Manna on edennyt kaadolle. |
 |
| Kodan tunnelmaa. Kuva Hanne Tuulos. |
