Mejän alkeita Tarvasjoella

Toukokuun viimeisenä sunnuntaina Tatsin nuorisoa saapui Tarvasjoelle neljän koiran verran opettelemaan mejän, eli metsästyskoiran jäljestyskokeiden, alkeita. Paikalla olivat perheinensä Popi (Punahongan Impala Express), Elsa (P. Impromptu), Peku (P. Ilkikuri) ja Manna (P. Ilo Orleans). Opettajaksi olimme saaneet überpätevän Kaisa Railomäen, joka muun muassa toimii Lounais-Suomen Spanielikerhon mejä-toimikunnan vetäjänä. Kokeiden järjestämisen ja niissä ohjaamisen lisäksi Kaisa antaa jälkivaliocockerinsa Rokan kanssa viranomaisapua liikenteessä loukkaantuneiden sorkkaeläinten löytämiseen. Mukanansa Kaisalla oli tällä kertaa reilu yksivuotias saksanseisoja Siiri.

Aluksi käytiin läpi perusasioita, opiskeltiin kartan ja kompassin käyttöä ja otettiin askelmitat. Sen jälkeen koirille vedettiin jäljet lähimaastoihin. Niiden tekeytymistä odotellessa evästeltiin laavulla, ja lopuksi kukin koira sai "paukuttoman paukkuharjoituksen jälkeen" (oli sunnuntai) ajaa jälken. Kaisa ja Siiri ensin demonstroivat jäljen ajoa hakkuuaukealla, jonne yleisöllä oli tien varresta hyvä näköyhteys.

Kaikki neljä osoittautuivat todella päteviksi mejäkoiran aluiksi, ja harrastusta kannattaa ilman muuta jatkaa. Vauhtia oli sopivasti, ei liikaa, niinkuin walesien ollessa kyseessä usein käy. Varsinkin Popin suoritus oli jopa ilmiömäinen, ja se olisi melkein saman tien valmis kokeeseen, vaikka tietysti muutama harjoitus kannattaa silti vielä tehdä. Oli todella hienoa katsella, miten mieluista nenän kanssa työskentely junnukoirille oli.

Elsa aina valmiina!

Pekulla on ollut metsässä kivaa. Kuva Hanne Tuulos.

Popi kuuntelee opetusta.

Siiri näyttää, kuinka sorkka löydetään.

Manna on edennyt kaadolle.

Kodan tunnelmaa. Kuva Hanne Tuulos.

Read More

Manna Koski TL ryhmänäyttelyssä 21.5.2016

Manna (Punahongan Ilo Orleans) pääsi viime lauantaina ensi kertaa tutustumaan näyttelyhumuun. Koski TL:ssä pidettiin ryhmänäyttely, ja walesit arvosteli Sanna Kavén. Sää oli mitä parhain ja Manna lupsakkaalla päällä. Ei mikään villikko, kuten usein äitinsä on vastaavissa tilanteissa. Kehätottumattomuus totta kai näkyi, mutta kaiken kaikkiaan Manna käyttäytyi oikein hienosti. Kehän jälkeen se nukahti kyljelleen makkarakojun viereen nurmikolle, ja sitä piti oikein herätellä kotiin lähtöä varten.

Mannan tulos oli EH JUK2 ja arvostelu seuraavanlainen:
"Hyvänkokoinen. Oikea purenta. Hyvä ilme. Hieman loiva otsapenger. Hyvä kaulan pituus. Hieman lyhyt olkavarsi. Riittävä eturinta ikäisekseen. Ikään sopiva rintakehä. Hyvä lanne ja lantio. Hyväasentoinen häntä. Liikkuu edestä leveästi ja löysästi. Riittävä askelpituus mutta liike kaipaa lisää tehoa. Hyvä karvalaatu ja väri. Miellyttävä käytös. Antaa liikkeessä hieman takakorkean vaikutelman."

Kuvat otti Mannan emäntä Hanne Tuulos.

Voiko pieni spanieli lempeämmältä näyttää?

Ennen kehää.

Ja kehässä.

Read More

Kasvattajan jatkokurssi

Kävin viime viikonloppuna kasvattajan jatkokurssin Ellivuoressa. Kahden päivän kurssin ohjelma keskittyi genetiikkaan, koiranjalostuksen etiikkaan, kokeneen kasvattajan rehelliseen puheenvuoroon ja ulkomuototuomari Jaana Hartuksen pitämään oppituntiin koirien rakenteesta. En oppinut mitään järisyttävää uutta, mutta ainahan on hyvä myös kerrata vanhoja asioita. Ja totta puhuen opin kyllä arvioimaan koirien rakennetta hieman paremmin. Kysyin geneetikko Anna-Elisa Liinamolta MyDogDNAsta, kuinka laajalti se oikeasti selvittää koiran genomin monimuotoisuutta. Kuulemma testikohtia on useita jokaisesta kromosomista, ja ne ovat satunnaisesti valittuja. (Ne eivät varmaan silti edusta kuin paria prosenttia koko genomista, luulen). Liinamo piti MyDogDNA-testin parhaimpana ominaisuutena nimen omaan tuota monimuotoisuustulosta. Taidan siis pitkään kestäneen skeptismin jälkeen otattaa ainakin sijoitusnartuiltani tuon testin.

Kurssin vetäjä laittoi kiertämään  Yrjö Ylänteen vuonna 1948 kirjoittaman Koirakirjan, jossa esitellään eri rotuja. Walesinspringeri näytti kuvissa hassulta, lähes cockerilta. Sen korkeudeksi mainittiin tekstissä 37 cm ja painoksi 15-18 kg. Onko korkeutta todella tullut muutamassa vuosikymmenessä yli kymmenen senttiä lisää?

Kurssia ei päässyt pelkällä istumisella ja kuuntelemisella läpi, vaan vielä tulee toimittaa järjestäjälle oman kennelin toimintasuunnitelma. Sitä siis seuraavaksi laatimaan.

Walesinspringerspanieli Yrjö Ylänteen kirjassa vuodelta 1948.

Read More

Vaasan kv näyttelyssä

Vietin kuluneen viikonlopun Vaasassa, jossa järjestettiin 16.-17.4.2016 kansainvälinen koiranäyttely. Aikamoinen reissu viiden päivän sairasloman perään, flunssassa, kahden pojan ja kahden koiran kanssa! Tatsin seuraksi noukimme matkan varrelta Rambon osallistumaan koko pentueen ensimmäiseen näyttelyyn. Näyttelypäivää edeltäneenä yönä hotellissa esikoispoika oksenteli ja valitti kurkun karheutta - siispä lähdin matkaan Botnia-hallille ilman kepoani, kolmivuotiaan kuopuspojan ja kahden varsin vilkkaan walesin kanssa. Kevythäkinkin roudaamisen autosta hallille sain unohtaa. Onneksi pelastukseksi tuli Henna, joka suostui esittämään molemmat kehäraakilekoirat. Tatsin kanssa olen viime kerran käynyt näyttelyssä kolme vuotta sitten. Se on aina ollut kehässä liian kova menijä, mutta ajattelin optimistisesti että vuodet tokon parissa olisivat tuoneet sen askellukseen malttia. Kävikin niin, että keltanokka Rambo päihitti kehäkäyttäytymisessä äitinsä, vaikka toki senkin performanssista huomasi kokemuksen puutteen. Häntä kuitenkin heilui iloisesti molemmilla - Tatsilla vain hinku emännän perään (joka ei edes ollut näkyvillä) vei voiton. Blääh. Mutta reissu oli joka tapauksessa mukava! Illalla kyläilimme hotellin toisessa päässä juomassa kuoharia ystäväpariskunnan Rudi-walesin hyvän tuloksen kunniaksi, ja tänään palasimme kotiin kaikkemme antaneina. Mainita pitää myös Mustasaaren mahtava kirppis, joka sijaitsi ihan hotellin vieressä ja josta löysin hyvän tuliaisen lautapelihullulle miehelleni.

Tässäpä vielä Rambon ja Tatsin arvostelut. Tuomarina oli Riitta Niemelä.

Rambo (Punahongan Igitur, EH JUK4.
"Erittäin hyvän tyyppinen, mittasuhteiltaan lyhyehkö uros, jolla tänään hieman ujo käytös. Aavistuksen lyhyt pää, miellyttävä ilme. Runko vielä kesken kehityksen. Sopiva luuston vahvuus. Kaunis ylälinja. Hieman kipittävät liikkeet, ei tänään rentoudu liikkumaan parhaalla mahdollisella tavalla. Kaunis turkki. Hyvin esitetty.

Tatsi (Otterox Royal Touch), EH KÄY1
Pienikokoisen, matalaraajaisen vaikutelman antava viisivuotias narttu, jolla kuitenkin sopiva vahvuusaste. Sievä nartun pää. Hyvä ylälinja. Varsin vahva runko. Kokoon sopiva raajaluusto. Hyvin kulmautunut takaa. Hyvä turkin laatu. Ei tänään päästä esittäjäänsä helpolla. Reipas springerin käytös.

Kuvat on ottanut Marja Strahlendorff.

Rambo oikealla.

Rambo 10 kk.

"Kiltti tuomaritäti, saanko jo painaltaa ulos kehästä?"

Read More

Remmi ja ruusuke!

Perustimme toissavuonna pienenpienellä joukolla Remmi ja ruusuke -nimisen digilehden. Se ilmestyi ensi alkuun taitettuna näköislehtenä Issuu-palvelussa. Pidemmän päälle moinen julkaisutapa oli kuitenkin vähän raskas, ja muitakin syitä oli, jotka saivat meidät tekemään päätöksen lehden muuttamisesta nettisivustoksi. Ja tänään tästä muutoksesta sitten tuli valmista ja sivusto http://remmijaruusuke.wordpress.com julkaistu! Itseäni kiinnostavat ennen kaikkea tiedemaailman alkuperäisjulkaisut, joihin pääsen helposti ja laveasti käsiksi työpaikkani eli yliopiston kautta. Nyt työn alla on lyhyt suomennos koirille yleisesti käytetyn epilepsialääkkeen sivuvaikutuksista, jotka julkaistiin viime kuussa The Veterinary Journal -lehdessä. Koiriin liittyviä tieteellisiä artikkeleita julkaistaan todella paljon, ja vain aniharva niistä päätyy suomennettuna mediavirtaan. Omassa työssäni vertaisarvioin silloin tällöin toisten tutkijoiden tiedejulkaisuihin tarjoamia käsikirjoituksia, ja kirjoitan toki omiakin, joten tällainen koiramaailman tiedeartikkeleihin tutustuminen on kiva oheispiristys.

Vihdoinkin valmista!

Read More

14.4.2016 - Pentueen isoisä Hugo 11 vuotta

Pentueen äidinisä Hugo (Freckles Royal King), "Kungen av Norrland", täyttää tänään jo yksitoista vuotta. Grattis tätäkin kautta Ruotsinmaalle! Hugo on ollut varsin menestyksekäs näyttelyurallaan vielä veteraani-iässäkin. Se on periyttänyt Tatsi-tyttärelleen robustin ruumiinrakenteen lisäksi aimo annoksen itseihailua (hellyydenkipeys tulee äidiltä). Hugo rakastaa lumiskootterin kyydissä viilettämistä, mutta kuten kuvasta näkyy, kesäinenkin versio passaa. Tärkeintä on vauhti!

Kuvien (c) Tina Hedberg-Johansson, kennel Otterox (Hugon viimeinen pentue kenties tulossa siellä)

Voitokas Hugo

Talvikyytiä

Kesäkyytiä

Read More

30.3.2016 - Peku trimmipöydällä

Peku (P. Ilkikuri) tuli tänään trimmattavaksi, ja varsin ilkikurinen se olikin. Onko mitään hurmaavampaa ja rasittavampaa kuin vajaa vuosikas walesiuros! Pekun mielestä Tatsi-äiti oli maailman kuumin pakkaus, eivätkä Tatsin torumiset pitäneet sitä kuin hetken aloillaan. Loppujen lopuksi Olavi vei Tatsin ulos, jotta trimmaaminen onnistuisi. Vähän puolittaiseksi karvanlaitto kuitenkin jäi, kun Olavi kesken kaiken toi Tatsin takaisin sisään. Mutta saatiinpa sentään korvat siistittyä ja vähän muutakin! Peku on mielestäni todella komea uros, ja sillä on hyvä rakenne. Se on myös varsinainen touhupakkaus ja erittäin kiintynyt perheenjäseniinsä - niinkuin varmaan kuka tahansa walesi.

Pekulla on ikäänsä nähden jo varsin runsas turkki.

Äiti, olet niiiiin ihana.

Komistus!

Read More