sunnuntai 14. elokuuta 2016

Vietimme eilen sateista päivää Nakkilassa Lattomeren metsästysmajan ympäristössä. Lähinnä kastuivat Ninni ja Manna emäntineen, jotka osallistuivat Satakunnan spanielikerhon järjestämään spanieleiden taipumuskokeeseen. Molemmat koirat tekivät hyvän urakan. Ninni suoritti hyväksytysti kaikki osa-alueet ja sai näin tuloksen SPA1 (eli hyväksytty taipumuskoe). Mannan osalta viimeinen osatyö eli vesinouto jäi himpun vajaaksi, kun se hetken vedessä pulikoituaan lähti uimaan mutta kääntyikin takaisin ilman riistapukkia. Muutoin taippari meni Mannankin osalta tosi hyvin, joten katseet ovat jo seuraavassa yrityksessä, kunhan ensi on treenattu vesityö kuntoon.

Tässä tyttösten arvostelut. Tuomarina toimi Simo Syrilä.

Punahongan Ilmiliekki "Ninni"
Sosiaalinen käyttäytyminen: Iloinen ja ystävällinen narttu. Suhtautuu normaalisti toisiin koiriin ja etsii ihmiseltä kontaktia. (hyväksytty)
Haku ja laukaus: Riittävän laajaa ja innokasta hakua. Käyttää maa- ja ilmavainua. Koira toimii itsenäisesti. Laukauksesta jatkaa. (hyväksytty)
Jäljestys: Jäljestää maa- sekä ilmavainua käyttäen sopivaa vauhtia edeten. Kaato kiinnosti. (hyväksytty)
Vesityö: Meni innokkaasti uimaan. Toi pukin ohjaajalle. (hyväksytty)
Tottelevaisuus: Erinomainen tottelevaisuus. (hyväksytty)
Yhteistyö ja yleisvaikutelma: Hyvä yhteistyö. Mukava pari.
Kokonaisarvostelu: hyväksytty.

Punahongan Ilo Orleans "Manna"
Sosiaalinen käyttäytyminen: Iloinen ja ystävällinen narttu. Suhtautuu normaalisti toisiin koiriin ja etsii ihmiseltä kontaktia. (hyväksytty)
Haku ja laukaus: Sopivan innokasta maa- ja ilmavainuista hakua. Pitää hyvin yhteyden ohjaajaan. (hyväksytty)
Jäljestys: Jäljestää rauhallisesti ja jälkitarkasti. Käyttää maa- sekä ilmavainua. Kaato kiinnosti. (hyväksytty)
Vesityö: Käy uimasilla. Ei nouda pukkia. (hylätty)
Tottelevaisuus: Hyvä tottelevaisuus. (hyväksytty)
Yhteistyö ja yleisvaikutelma: Ohjaajan ja koiran välillä hyvä yhteistyö.
Kokonaisarvostelu: hylätty.

Manna (vas.) ja Ninni odottelemassa autossa ensimmäistä osakoetta. Kuva Hanne Tuulos.
Hyvin menneen päivän jälkeen hymyillään ja poseerataan. Kuva Elina Jalni.

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Kesä on kulunut laiskassa moodissa ilman sen suurempia ihmeellisyyksiä. Popi (P. Impala Express) oli meillä viikon hoidossa, kun sen oma perhe vietti VPK-leiriä. Tatsi näytti pojalleen kaapin paikkaa aika tiukastikin kahden päivän ajan, mutta sen jälkeen tilanne rauhoittui ja niistä tuli varsin hyvät kaverit. Molemmat ovat melkoisia nenäkoiria: lenkillä kuono viistää maata koko ajan, ja vauhtia riittää. Yhdeksi illaksi olin saanut ystäväpapilta kutsun tulla koiran kanssa alustamaan seurakunnan sinkkuiltaa luomakuntateemasta. Tatsi jäi kotiin ja otin sen sijaan seurakseni Popin. Siellä oli tarjolla paljon rapsutuksia ja ilmeisesti makkarakin olisi Popille maistunut... Se on varsin hauska koira. Huomasin myös että pikkulinnut kiinnostavat sitä valtavasti - samaa piirrettä ei ole Tatsissa eikä ollut myöskään Jebussa.

Popi ja Saara-pappi Katariinan pappilan pihalla

Ruissalossakin käytiin. Vas. Tatsi ja oik. Popi. Samaa näköä on!

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Peppi (Punahongan Illuusia) on viettänyt juhannusta mökkimaisemissa. Äitinsä tapaan sen rakastaa uimista ja keppien noutoa vedestä. Alla olevat kaksi kuvaa on ottanut Ylikosken perhe.

Peppi noutaa.
Laivakoira Peppi.
Itse vietin äskettäin yhden viikon kesälomaa, ja loppuosa seuraa kahden viikon päästä (lukuun ottamatta loman katkaisevaa työmatkaa Ranskaan). Kesäkuun lomani päätteeksi kävin kehäsihteerikeikalla hollanninpaimenkoirien erikoisnäyttelyssä Kalannissa. Tuomari oli hollantilainen ja hänen sanelustaan oli varsin miellyttävää kirjoittaa. Syyksi paljastui se, että kyseinen tuomari joskus itsekin toimi kirjoittavana sihteerinä ja sen myötä tiesi, että tekstin rustaus ei ihan suju samassa tahdissa kuin puhuminen! Monet tuomarit lausuvat useita kohtia peräkkäin ja on ikävää kysellä "miten se keskimmäinen lause menikään". Silti tykkään enemmän kirjoittaa kuin pyörittää kehää, jälkimmäisessä kun pitää muistaa niin paljon asioita yhtä aikaa. Se muistuttaa vissiin liikaa perusarkeani.

Ruusukkeita tarjolla erkkarissa.

torstai 9. kesäkuuta 2016

Tänään Tatsin pentusille tuli ensimmäinen vuosi täyteen. Aika on kulunut nopsaan, ja seitsikon kehittymistä ja elämää on ollut ilo seurata. Onnea (ikäjärjestyksessä) Peppi, Popi, Manna, Ninni, Rambo, Elsa ja Peku! Facebookin kuvien perusteella nuorison on juhlistanut päiväänsä herkuttelemalla, lahjoja saamalla ja niitä tuhoamalla. Varsin walesimaista touhua siis. Kiitos kaikille kasvattien omistajille siitä, että ovat huolehtineet tästä maailman ihanimmasta pentuekatraasta niin hyvin ja rakkaudella!

Iso poika Popi ja lelu. Kuva Riikka Vähä-Koskela.

maanantai 30. toukokuuta 2016

Toukokuun viimeisenä sunnuntaina Tatsin nuorisoa saapui Tarvasjoelle neljän koiran verran opettelemaan mejän, eli metsästyskoiran jäljestyskokeiden, alkeita. Paikalla olivat perheinensä Popi (Punahongan Impala Express), Elsa (P. Impromptu), Peku (P. Ilkikuri) ja Manna (P. Ilo Orleans). Opettajaksi olimme saaneet überpätevän Kaisa Railomäen, joka muun muassa toimii Lounais-Suomen Spanielikerhon mejä-toimikunnan vetäjänä. Kokeiden järjestämisen ja niissä ohjaamisen lisäksi Kaisa antaa jälkivaliocockerinsa Rokan kanssa viranomaisapua liikenteessä loukkaantuneiden sorkkaeläinten löytämiseen. Mukanansa Kaisalla oli tällä kertaa reilu yksivuotias saksanseisoja Siiri.

Aluksi käytiin läpi perusasioita, opiskeltiin kartan ja kompassin käyttöä ja otettiin askelmitat. Sen jälkeen koirille vedettiin jäljet lähimaastoihin. Niiden tekeytymistä odotellessa evästeltiin laavulla, ja lopuksi kukin koira sai "paukuttoman paukkuharjoituksen jälkeen" (oli sunnuntai) ajaa jälken. Kaisa ja Siiri ensin demonstroivat jäljen ajoa hakkuuaukealla, jonne yleisöllä oli tien varresta hyvä näköyhteys.

Kaikki neljä osoittautuivat todella päteviksi mejäkoiran aluiksi, ja harrastusta kannattaa ilman muuta jatkaa. Vauhtia oli sopivasti, ei liikaa, niinkuin walesien ollessa kyseessä usein käy. Varsinkin Popin suoritus oli jopa ilmiömäinen, ja se olisi melkein saman tien valmis kokeeseen, vaikka tietysti muutama harjoitus kannattaa silti vielä tehdä. Oli todella hienoa katsella, miten mieluista nenän kanssa työskentely junnukoirille oli.

Elsa aina valmiina!




Pekulla on ollut metsässä kivaa. Kuva Hanne Tuulos.

Popi kuuntelee opetusta.

Siiri näyttää, kuinka sorkka löydetään.

Manna on edennyt kaadolle.

Kodan tunnelmaa. Kuva Hanne Tuulos.


tiistai 24. toukokuuta 2016

Manna (Punahongan Ilo Orleans) pääsi viime lauantaina ensi kertaa tutustumaan näyttelyhumuun. Koski TL:ssä pidettiin ryhmänäyttely, ja walesit arvosteli Sanna Kavén. Sää oli mitä parhain ja Manna lupsakkaalla päällä. Ei mikään villikko, kuten usein äitinsä on vastaavissa tilanteissa. Kehätottumattomuus totta kai näkyi, mutta kaiken kaikkiaan Manna käyttäytyi oikein hienosti. Kehän jälkeen se nukahti kyljelleen makkarakojun viereen nurmikolle, ja sitä piti oikein herätellä kotiin lähtöä varten.

Mannan tulos oli EH JUK2 ja arvostelu seuraavanlainen:
"Hyvänkokoinen. Oikea purenta. Hyvä ilme. Hieman loiva otsapenger. Hyvä kaulan pituus. Hieman lyhyt olkavarsi. Riittävä eturinta ikäisekseen. Ikään sopiva rintakehä. Hyvä lanne ja lantio. Hyväasentoinen häntä. Liikkuu edestä leveästi ja löysästi. Riittävä askelpituus mutta liike kaipaa lisää tehoa. Hyvä karvalaatu ja väri. Miellyttävä käytös. Antaa liikkeessä hieman takakorkean vaikutelman."

Kuvat otti Mannan emäntä Hanne Tuulos.

Voiko pieni spanieli lempeämmältä näyttää?

Ennen kehää.



Ja kehässä.



keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Kävin viime viikonloppuna kasvattajan jatkokurssin Ellivuoressa. Kahden päivän kurssin ohjelma keskittyi genetiikkaan, koiranjalostuksen etiikkaan, kokeneen kasvattajan rehelliseen puheenvuoroon ja ulkomuototuomari Jaana Hartuksen pitämään oppituntiin koirien rakenteesta. En oppinut mitään järisyttävää uutta, mutta ainahan on hyvä myös kerrata vanhoja asioita. Ja totta puhuen opin kyllä arvioimaan koirien rakennetta hieman paremmin. Kysyin geneetikko Anna-Elisa Liinamolta MyDogDNAsta, kuinka laajalti se oikeasti selvittää koiran genomin monimuotoisuutta. Kuulemma testikohtia on useita jokaisesta kromosomista, ja ne ovat satunnaisesti valittuja. (Ne eivät varmaan silti edusta kuin paria prosenttia koko genomista, luulen). Liinamo piti MyDogDNA-testin parhaimpana ominaisuutena nimen omaan tuota monimuotoisuustulosta. Taidan siis pitkään kestäneen skeptismin jälkeen otattaa ainakin sijoitusnartuiltani tuon testin.

Kurssin vetäjä laittoi kiertämään  Yrjö Ylänteen vuonna 1948 kirjoittaman Koirakirjan, jossa esitellään eri rotuja. Walesinspringeri näytti kuvissa hassulta, lähes cockerilta. Sen korkeudeksi mainittiin tekstissä 37 cm ja painoksi 15-18 kg. Onko korkeutta todella tullut muutamassa vuosikymmenessä yli kymmenen senttiä lisää?

Kurssia ei päässyt pelkällä istumisella ja kuuntelemisella läpi, vaan vielä tulee toimittaa järjestäjälle oman kennelin toimintasuunnitelma. Sitä siis seuraavaksi laatimaan.

Walesinspringerspanieli Yrjö Ylänteen kirjassa vuodelta 1948.