Pennut ovat kotiutuneet uusiin perheisiinsä hyvin. Kävin tänään jo moikkaamassa toista ensimmäisinä lähteneistä, eli
Mannaa. Se oli juuri heräillyt aamupäiväuniltaan. Mannan paras kaveri on saman perheen australiankarjakoira Trillian; perheen muut kaksi koiraa pitävät vielä hieman arvokasta etäisyyttä pentuun, vaikka ovatkin ilmeisesti hyväksyneet sen läsnäolon. Manna,
Peku ja
Popi aloittivat pikkupentujen leikkikoulun keskiviikkona. Ne olivat kuulemma ilahtuneet toistensa näkemisestä ja ryhtyneet ilman turhaa nuukailua saman tien painimaan keskenään.
Monestakin suunnasta olen kuullut, että pentujen purukalusto on kovassa käytössä. Osansa saavat kädet, kengät, luudat ja kukanvarret. Pieniä ikeniä kutittaa niin kovasti, ja naskalihampaiden tehoa on mukava koetella. Onneksi tämä on ohimenevä vaihe.
Ensimmäiset pentutreffit on sovittu lauantaiksi 5. syyskuuta Vahdolle alkaen kello 12. Luvassa on ulkoilua (ja epäilemättä riehumista) sekä maalla että vedessä. Jännä nähdä, kuoriutuuko jostakusta vesipeto jo kolmen kuukauden iässä. Treffeille on näillä näkymin osallistumassa usea pentu. Ihanaa!
Tatsi on ollut oma itsensä. Öisin se on ollut aavistuksen rauhaton, liekö ihmetellyt rauhallista kotia kun mistään ei kuulu pentujen ääniä. Vinkulelut olen jemmannut piiloon pariksi viikoksi, koska Tatsi reagoi niin selvästi niiden ääneen. Huomenna äitikoira pääsee ensimmäistä kertaa tänä kesänä kunnolla uimaan.
 |
| Peku sai leikkikoulussa kaverin. |
 |
| Perheen kissat ihmettelevät Popi-tulokasta. |
 |
| Peppi ottaa rennosti riippukeinussa. |
|
 |
| Mannaa on sosiaalistettu todella ahkerasti. Se on käynyt mm. Gaggui-kahvilassa. |
0 kommenttia:
Lähetä kommentti